Blogin oikeassa ylälaidassa on poll-kysely, kuinka blogin lukijat (mitä todennäköisimmin shakinharrastajia) aikoinaan osasivat hakeutua shakkikerhoon. Vähän yllättäen sanomalehtien shakkipalstojen ja koulujen ilmoitustaulujen merkitys näyttääkin olevan marginaalista luokkaa ja kaverit ja sukulaiset ovatkin se kanava, jota myöten shakinharrastajat löytävät kerhonsa. Idea tuohon poll-kyselyyn tuli luonnollisesti Hesarin aikomuksesta lopettaa shakkipalstansa (http://psmshakki.blogspot.com/2009/10/helsingin-sanomien-shakkipalstan.html).
Itse näytän toistaiseksi olevan ainoa, joka on löytänyt kerhonsa sanomalehdestä. Luin syksyllä 1980 Raahen Seudun shakkipalstalla Raahen Linnoituksen (toimi silloin Rautaruukin shakkikerhona) juniori-illoista, mutta täytyy tunnustaa, että ihan puhtaasti sanomalehden perusteella minäkään en shakkikerhoon liittynyt vaan kavereillakin oli osansa. Lehdessä julkaistussa Junnu-RELO-vahvuuslukulistassa nimittäin oli yksi ala-asteen koulukaveri, jonka mukana sitten kerhoiltaan "uskaltauduin".
Talvella 1980-81 junioritoiminta Raahen Linnoituksessa oli erityisen virkeää. Torstain peli-illoissa oli säännöllisesti 10-20 pelaajaa ja vahvuuslukulistalla parhaimmillaan yli 60 nimeä. Junioritoiminta oli aloitettu käsittääkseni keväällä 1980 eli toiminta oli suhteellisen nuorta, mikä näkyi esim. siinä, että yleinen pelitaso oli kohtuullisen matala. Kotona opituilla taidoilla voitin ensimmäisessä kerhoillassani reilusti yli puolet vastustajistani, mikä oli varmaan jatkon kannalta optimaalinen aloitus. Pelkkä nollarivi olisi ollut turhan masentava, mutta muutamat hävityt pelit antoivat haastetta tulla seuraavallakin kerralla. Tärkeää oli myös saada oma Junnu-RELO-luku, jota sitten lähteä nostamaan kohti kerhon kärkeä.
Viime vuosina olen seurannut erityisen läheltä sekä Raahen Linnoituksen että Oulun Shakkiseuran toimintaa. Uusien junioreiden suhteen tilanne näyttää erityisen huonolta. OSSin iltoihin eksyy satunnaisesti uusia yksittäisiä pelaajia, mutta "vanhojen" pelaajien pelitaso on sen verran korkea, että tuore pelaaja ottaa parin kuukauden ajan ne täydet nollat kerhoiltojen turnauksista eikä sitten enää kyllästyttyään näyttäydy. Seuraavassa kuussa sitten tulee (jos tulee) uusi pelaaja ottamaan ne nollat ja kierre jatkuu.
Uusien pelaajien mukaan saamisessa olisi siis olennaista saada vastaava tilanne kuin Raahessa syksyllä 1980. Eli joukko suunnilleen samantasoisia aloittelijoita, jotka voisivat kisailla keskinäisestä paremmuudestaan ja säilyttää samalla mielenkiintoista. Lahjakkaimmat näistä luonnollisesti pikku hiljaa nostaisivat pelitasonsa vanhojen pelaajien tasolle samalla, kun suurehko aloittelijajoukko pitäisi kynnyksen uusille pelaajille matalana. Mutta miten tämä optimitilanne sitten nykyään saavutetaan? Ennen kyselyä olisin uskonut, että ilmoitus Kalevan shakkipalstalla ja/tai koulujen ilmoitustauluilla junioritoiminnan aloittamisesta olisi ollut hyvä startti, mutta kyselyn perusteella tulokset taitavat jäädä laihoiksi :(
Toivoisin tänne kommentteihin keskustelua aiheesta ja ehdotuksia kuinka nuo uudet aloittelijat saadaan mukaan kerhotoimintaan. Toki kiinnostaa myös kuinka nuo 2 "muulla tavoin" kerhonsa löysivät.
6 kommenttia:
Itse tulin mukaan shakkikuvioihin 80-luvun alussa ala-asteen shakkikerhon kautta. 1980-luvun alusn Mikkelissä toimi parissakin koulussa opettajien vetämiä shakkikerhoja, joista sitten muutamat siirtyivät ajan myötä Mikkelin shakkikerhoon.
Nykyään ei kouluissa taida pahemmin olla shakkikerhoja?
Meillä Lauttasaaressa on ryhdytty järjestämään erillisiä aloittelijaturnauksia, joiden avulla yritämme saada lisää pelaajia mukaan kerhotoimintaan. Lisäksi uudet kerhoilloissa kävijät saavat perinteisesti aikatasoitusta kerhoturnauksissa, minkä ansiosta uusikin jäsen ei saa osakseen pelkkää nollariviä.
80-luvun puolenvälin tietämillä törmäsin jossain (en muista missä) ilmoitustauluun, missä oli ilmoitus kylillä pyörivästä kerhosta. Kerhossa pelattiin myös muutaman muun lajin ohella shakkia. Periaatteessa olin jo siihen aikaan tietoinen, että kaupungissa on myös 2 "oikeaa" shakkikerhoakin, mutta niihin piireihin en ollut vielä uskaltautunut. Toinen kerhon vetäjistä oli paikallisen shakkikerhon jäsen, joten aika pian uskaltauduin kokeilemaan taitojani myös "oikeassa" shakkikerhossa.
Vastaukseni Jukan kysymykseen, että miten muulla tavoin kerho on löydetty, on ilmoitustaulu.
Tai no eihän Jukka varsinaisesti mitään kysynyt.
Itehän tuota aikanaan shakkikerhoon ajautu isän mukana. Siihen aikaan Kajaanissa oli tosiaan 2 kerhoa, KajSK ja KajTS. Ridge oli siihen aikaan Shakkijumala :)
En ikinä ollu kyllä mikään lahjakas pelaaja mutta kovalla työllä on saatu tasoa nostettua.
Itse opin shakin joskus 10v. Mutta eipä tullut pelattua kuin satunnaisesti kaverien kans.
Sit olin matkalla 15 vuotiaana englannissa, matkakassata jäi punnan kolikoita käyttämättä vaikka kuinka.
Mietin lontoon lentokentällä mihin ne käyttäsin. Sitten huomasin Kasparovin kuvan yhdessä paketissa. Siinä oli semmonen shakkilauta shakkitietokoneella. Hinta oli sopiva ja sai punnan kolikoita vähemmäksi niin sehän lähti mukaan.
Sitä sitten pelailin kotona 4 vuoden ajan ja lainaisin kirjastostakin Ristojan kirjan. Sitten vasta uskaltauduin shakkikerhoon. Kerhon löysin netin välityksellä.
Laitoin vain hakukoneeseen sanat shakki ja Oulu ja menin siihen kerhoon joka oli hakukoneen ensimmäinen tulos.
Siinä kerhossa olen vieläkin.
Hurjaa on ollut meno 80-luvun Kajaanissa.. ”Kylillä pyörivä kerho”, joka löytää jäsenensä salaperäisellä ”ilmoitustaululla”. Nuoremmat shakinharrastajat kutsuvat ko. kerhon jäseniä ”shakkijumaliksi”.. Hmm.. tuleekos tästä nyt mieleen fantasiakirjallisuus vai aikuisviihde :)… Ridgellä kuitenkin samoin kuin minulla kerhon ”löytäminen” ei olisi vielä riittänyt kerhoon liittymiseen vaan tarvittiin jo olemassa oleva jäsen ikään kuin sisäänheittäjäksi ja kummiksi. Huomatkaapa nykyiset shakkikerhojen jäsenet, että tuttavapiirissänne saattaa olla henkilöitä, joita shakin harrastaminen kerhoissa kiinnostaisi, mutta kerhoon uskaltautumiseen tarvitaan pikku nykäisy. Ridgen ”muu tapa” kuitenkin muu ilmoitustaulu kuin koulun tai työpaikan. Toinen ”muu tapa” jonka kuulin oli soittaminen Oulun kaupungin liikuntavirastoon, josta oli neuvottu OSSin peli-iltoihin lyseolle.
Nykyään taitavat shakkikerhot ainakin Pohjois-Suomen kouluissa olla melko harvinaisia. Tietääkseni Oulussa ainakin Toivo Saarenpää pyöritti 80-luvulla yläasteen shakkikerhoa, josta moni pelaaja löysi Oulun Shakkiseuran. Aikatasoitukset aloittelijoille on sinällään hyvä idea, mutta pelkään, että monissa kerhoissa jo tasoero nykyisten pelaajien ja yksittäisen aloittelijan välillä on niin suuri, että tasoitusten pitäisi olla luokkaa 9 min – 1 min, mikä menee jo helposti semmoiseksi hosumiseksi, josta ei nauti kumpikaan pelaajista.
Avauskirjoitukseni jälkeen sanomalehti on kovasti petrannut sijaansa reittinä shakkikerhoon, mutta sukulaiset ja kaverit pitävät edelleen kärkisijoituksia hallussaan. Näyttää olevan myös joku, joka ei ole koskaan kuulunut shakkikerhoon. Olisiko jo aika liittyä? :)
Kiitoksia kommenteista. Keskustelu jatkukoon…
Lähetä kommentti