Pohjois-Suomen shakkiblogi: Kahdet häät ja yhdet hautajaiset eli korkean tason shakkia Kemissä

Kemin turnauksessa 16-17.6. pelattiin tänä vuonna shakkia korkealla tasolla, pelipaikkana toimi Sauvosaaren koulun liikuntasali, joka sijaitsee jopa neljännessä kerroksessa. Tupakoivat pelaajat totesivat peräti kuntonsa nousevan ,kun ulkona tupakalla käydessä piti laskeutua ja nousta portaita neljän kerroksen verran. Ennen turnauksen alkua koulun parkkipaikalla oli erikoisen paljon miehiä mustissa puvuissaan. Syykin selvisi, sillä Sauvosaaren koulu sijaitsee ihan kirkon vieressä ja hautajaiset olivat alkamassa jokseenkin samaan aikaan turnauksen kanssa. Samalle päivälle kirkkoon oli buukattu myös ainakin kahdet häät, mutta shakkiturnaus koulun liikuntasalissa sujui täysin häiriöttä.

Pelaajia oli yhteensä 28 ja kansainvälistä väriä toivat viime vuoden tapaan ruotsalaiset ja norjalaiset pelaajat. Turnauksen tuomarina toimi OSS:n Martti Luodonpää ja turnausjärjestelyistä vastasi jo aiemmista Kemin turnauksista tuttu ketju Vesa Ruokamo, Matti Kotkansalo ja Dietmar Vinke, joka hoiti turnauksen tiedotuksen molemmilla kotimaisilla kielillä, välillä tosin vain jommallakummalla, toisinaan myös riippumatta siitä kumpaako kieltä kuulija itse ymmärsi.

Voittajien varsinaisen kehumisen jätän tällä kertaa Ari Luirolle, joka on perinteisesti kirjoittanut turnauskertomuksen Suomen Shakkiin, ja keskityn lähinnä kierrosten tapahtumien. Toisin kuin jotkut muut blogikirjoittajat, itse pystyn valitettavasti yleensä keskittymään vain oman laudan tapahtumiin (enkä aina riittävästi niihinkään). Ensimmäisellä kierroksella kohtasin valkeilla Vesa Ruokamon. Peli alkoi Tarraschina, jossa Vesalla jäi vähän ahdas keskusta-asema, josta d5-d6 sotilaanuhrauksella sain e-sotilaalla haarukoitua lähetin ja ratsun. Peli eteni vielä loppupeliin, jonka realisointi oli ylimääräisellä lähetillä helppo työ. Shlaakson Tapio Lauronen moukaroi Ruotsin Lars Åke Gustafssonin K-aseman tornin uhrauksella ruutuun e3. Kierroksen ainoa ”yllättäjä” oli Shlaakson Jouko Lauronen tasapelillä RovSK:n Pekka Sassista.

Toisella kierroksella sain mustilla vastaani Sh-77 edustavan Sami Simosen. 1. Rf3-avauksesta yritin ”huijata” sisilialaiseen c5-siirrolla, mutta c4 jälkeen oltiin tiukasti englantilaisessa, johon pelasin siilpuolustusta. Lähetit vaihtuivat ruudussa g2, minkä jälkeen peli jatkui aika kuivakkana. Fritz piti asemaa minimaalisesti mustalle parempana, mutta voiton pelaaminen mustilla on aina työläs tehtävä tällaisesta asemasta, jossa valkeallakaan ei varsinaisia heikkouksia ole, ellei semmoisena voi pitää eteen työnnettyä c4-sotilasta. Sitten Sami teki epätarkan tornin siirron, mikä antoi minulle mahdollisuuden pelata b6-b5 , ja sain voimakkaan aloitteen ja painostuksen. Hukkasin taktisen sotilaanryöstömahdollisuuden, jota olin muutamaa siirtoa aiemmin jo kaavaillut mutta tilanteen ollessa kohdalla keskityin liikaa strategisiin pohdintoihin. Aloite johti kuitenkin avoimen linjan hallintaan ja sotilaan voittoon, kun valkea ei halunnut antaa toista riviään raskaille upseereilleni. Ilmeisesti en löytänyt ihan parhaita siirtoja, kun peli eteni D+R –loppupeliin, jossa Sami sai vielä sotilaan takaisin, mutta samalla pystyin vaihtamaan loputkin upseerit pois. Seurauksena sotilasloppupeli, jossa valkealla b-linjalla ”vapaa” kaksoissotilas, mutta mustalla tuettu vapaasotilas d5. Vaikeassa tilanteessa valkea mietti aikansa yli. OSS:n Pekka Koski voitti kolmannella pöydällä Norjan Frank Svendsenin pelissä, jossa molemmilla näytti olevan hyökkäysaloitetta, mutta Pekan vapari ratkaisi pelin. Kombin Juha Jämsä oli yllättänyt JärvSK:n Arto Elomaan toisella pöydällä ja kärkipöydällä Norjan Tommy Indbryn oli saanut vain puolikkaan Ruotsin Per-Olov Rovasta.

Kolmannen kierroksen pääsinkin aloittamaan ykköspöydällä ja valkeat Juha Jämsää vastaan. Juha vastasi daamigambiittin aikaisella Lf5 ja Lxb1-systeemilä (Aarne Hermlinin suositus Juhan pelityyliin soveltuvasta strategiasta). Hieman eriskummallisesta avauksesta syntyikin perin kompleksinen asema, jossa vielä kumpikin pelaaja paukutteli siirtoja melkoisen nopeasti, itse enemmänkin intuition kuin laskemisen perusteella. Mustan avausstrategia oli kuitenkin johtanut sotilasaseman heikkenemiseen ja K-aseman avautumiseen ja jokseenkin luonnollisilla kehityssiirroilla ja sotilaan uhrauksella sain raskaat upseerin hyökkäysasemiin, minkä jälkeen Juha joutui antamaan laadun ja siirtymään huonoon loppupeliin välttyäkseen matilta. Kun vielä muistin pelastautua perärivin matilta h3-siirrolla, Juha blunderoi ratsunsa ja luovutti saman tien. Tapio ja Pekka Koski olivat pelanneet toisella pöydällä tasan, joten olin ainoa, joka selvisi ensimmäisestä päivästä puhtain paperein. Turnaukseen osallistui myös KemTS:n kunniajäsen 90-vuotias Viljo Pylkkö. Valitettavasti voimat eivät riittäneet enää kolmannen pelin pelaamiseen, mutta varapelaajakin oli paikalla ja Seppo Haataja jatkoi Viljon tilalla.

Huonosti nukutun (kuten aina shakkiturnauksissa) yön jälkeen su-aamuna taas pelipaikalle. Etukäteen arvelin, että kohtaan mustilla joko kärkeen rankatun Tommy Indbrynin tai Tapion. Paritusohjelma oli valinnut Tommyn. Ensimmäisen päivän jälkeen en voinut olla miettimättä erästä oululaista lisäravinneyrittäjää ja shakkibloggaajaa, joka on ainakin pari kertaa pelannut la 3/3 ja jatkanut sunnuntaina lyhyellä linnoituksella. Noinkohan tuo olisi omakin kohtalo. 170 selo-pistettä kovempi vastustaja on aina mustilla hankala kohdattava. Tommy aloitti pelin Trompovskilla, mutta pelasikin 3. siirrossa e4 sijasta e3 minkä jälkeen mentiin enemmän Tartakower/D-intialaiskuvioihin. Pääsin pelaamaan sekä d5 että c5, tosin jälkimmäisen luulin hetken pelanneeni liian aikaisin ja joutuvani huonompaan loppupeliin, mutta Tommy ei pelannut pelkäämiäni jatkosiirtoja. Jälkianalyysien perusteella valkea olisi saanut pienehköä etua, mutta lopputuloksena olisi ollut kuitenkin pelijatkon tapainen kuiva remiasema. Keskustasotillaat vaihtuivat pois ja kun vastustajakin vielä haukotteli, vaihdoin daamit ja valkearuutuiset lähetit ja ehdotin samalla 15. siirrossa tasapeliä sanomalla miehekkäästi norjaksi ”Remis?”. Tommy mietti reilun tovin ja hyväksyi sitten tarjoukseni. Jälkianalyyseissä hän moitti itseään epäonnistuneesta avauspelaamisesta ja olin samaa mieltä. Juha Jämsä oli saanut Pekka Kosken vastaansa ja pelasi Hermlinin suositusten mukaan vaarallisen näköistä K-hyökkäystä, mutta Pekan puolustus kesti täyden pisteen arvoisesti. Tapio voitti Per-Olov Rovan eli viimeiselle kierrokselle meitä oli kolme pelaajaa 3.5 pisteessä.

Neljän kierroksen jälkeen vertailutilanne paljasti, että kärjessä on Pekka Koski, toisena Tapio Lauronen ja kolmantena minä. Oletin saavani valkeilla Tapion vastaani, mutta paritusohjelma valitsi Pekan. Tapio sai vastaansa Frank Svendsenin (Tapion neljäs kansainvälinen vastustaja!). Seuraavat kärkiparit olivat Elomaa-Emil Rojahn, Norja ja Indbryn-Esa Niemi, SalSK . Vertailujani ajatellen myös Vesa Ruokamo oli noussut 5. pöydälle ja Sami Simonenkaan ei ollut kovin kaukana. 30 vuoden aikana olen pelannut Pekan kanssa varmaan noin 15 (hyvin karkea arvio) pitkää selopeliä, joista viime aikoina voittoja on tullut enemmän minulle ja aiemmin Pekalle. Aika moni peli on päättynyt myös tasapeliksi, yleensä minun onnistuttua jossain vaiheessa tärvelemään voittopelini. Yleensä olen pelannut Pekkaa vastaan sitä huonommin, mitä tärkeämpi peli. Ja nyt olisi voitolla tarjolla vähintäänkin jaettu turnausvoitto!

Pekka vastasi 1. d4:ään slaavisella puolustuksella d5 2. Rf3 Rf6 3. c4 c6 4. Rc3 h6?! Tämä siirto saattaa myöhemmin olla tarpeen, mutta on mielestäni tässä vaiheessa kehityksen kannalta liian hidas 5. e3 Lf5 6. Db3! (Lf5 jälkeen daami-bee-kolme on melkein aina hyvä siirto – A. Manninen) Lc8?! Musta on hukannut jo kolme tempoa, mikä on ehdottomasti liikaa avauksessa mustalle. Ehkä 6...Db6 olisi ollut mustan paras jatko. 7. c5 jälkeen jos musta vaihtaa daamit, valkea saa vahvan painostuksen a-linjalla ja etenee b-sotilaallaan. Nyt aloin jo melkein mitä miettiä tekisin palkintorahoilla (tällaisessa tilanteessa se suurin virhe, joka yleensä johtaa aina häviöön johtavaan virhesiirtoon). Jatkoin kuitenkin normaaleilla kehityssiirroilla ja avasin keskustan sotilaansirrolla e3-e4. Pekka linnoitti lyhyesti ja kehitysetumatkani takia sain voimakkaan Dd3-Lc2-Re5 hyökkäysmuodostelman, ja peli päättyi ”tyylikkäällä” väliaikaisella torninuhrauksella, jonka vastaanottaminen olisi johtanut mattiin tai vähintäänkin daamin menetykseen tornia ja lähettiä vastaan toivottomassa asemassa. Vähintään jaettu turnausvoitto oli nyt siis varma.

Kakkospöydällä Tapio oli mustilla pelannut aseman, jossa valkealla oli voitettu mutta eristetty d4-sotilas ja mustalla lähettipari ratsua ja lähettiä vastaan. Omasta vinkkelistä tilanne näytti siis hyvältä, kun Tapion asema todennäköisesti riittäisi tasapelin pitämiseen, mutta tuskin koko pisteeseen.

Muiden pelien loppumista odotellessa KemTS:n Tuomo Ronkainen kertoi tehneensä shakkihistoriaa ottamalla tasapelin OSS:n Simo Lehtoselta. Seuraava Tuomon tavoittelema päänahka olisikin sitten jo itse Kasparov. Ihmettelin, että eikös se Kasparov ole jo lopettanut. Lopettamisen syy olikin juuri se, että Kasparov oli kuullut kuinka kovia shakinpelaajia Kemissä on!

Indbryn ja Elomaa voittivat pelinsä, samoin Ruokamo. Viidennen kierroksen kestäessä jo reilun kolme tuntia jäljellä oli enää kolme paria Gustafsson - Jylhä-Ollila, Rova-Simonen ja Svendsen-T. Lauronen. Tapio oli onnistunut omassa pelissään samaan lähettiparillaan tärkeimmät ruudut haltuunsa ja valkean ylimääräinen sotilas oli edelleen ruudussa d4 ja lähetti suojeli sitä toimettomana e3:sta. Jakamaton voitto ei enää näyttänytkään niin varmalta. Ja eipä aikaakaan, kun valkean asema alkoi yhtäkkiä romahtaa. Valkean K joutui vaarallisesti väistämään keskialueelle ja Tapio sai h-linjalle vahvan vapaasotilaan . Hyvin ajoitetun daamien ja tummaruutuisten lähettien vaihdon jälkeen valkea ei enää voinut vaparia pysäyttää ja Tapio sai neljännen kansainvälisen päänahkansa.

Palkintojenjakoa odotellessa sai vielä jännätä keskinäistä vertailua. Tapio oli ennen kierrosta pisteen edellä, mutta omista vastustajistani Indbryn, Jämsä ja Ruokamo olivat voittaneet viimeisen pelinsä. Koski oli yhteinen vastustaja ja Tapion vastustajista Svendsen tietenkin hävinnyt, joten vertailuni tulisi todennäköisesti paranemaan lopputuloksiin. Ja lopputuloksethan Osmo ehtikin jo raportoimaan aiempaan blogiuutiseen.