keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Ulkomaalaisvahvistukset liigassa

JSM-viikonloppuna Jyväskylässä ohimennen tuli puhetta ulkomaalaisvahvistuksista Franssilan Tommin kanssa ja tämän keskustelun myötä sain ajatuksen tähän juttuun tutkia vahvistusten keskinäisiä tuloksia ja kävin läpi kaudesta 06-07 alkaen ja tulokset on laskettu suurinpiirtein.

Tutkimusmaterialin sain kaivettua shakki.net liigapalstan peleistä ja tulokset näyttää seuraavilta:

Kausi 2006-2007

Vahvistusten keskinäiset pelit 27 kpl

ratkaisuun päättyneet 9 kpl (33%)
siirtomäärä yhteensä remisseissä 520
tasapelejä 18 kpl (siirtoja keskimäärin 29) (67%)

Kausi 2007-2008

keskinäiset pelit 30 kpl

ratkaisuun päättyneet 9 kpl (30%)
siirtomäärä yhteensä remisseissä 559
tasapelejä 21 kpl (siirtoja keskimäärin 27) (70%)

Kausi 2008-2009

keskinäiset pelit 37 kpl

ratkaisuun päättyneet 16 kpl (43%)
siirtomäärä yhteensä remisseissä 629
tasapelejä 21 kpl (siirtoja keskimäärin 30) (57%)

Kausi 2009-2010

keskinäiset pelit 37 kpl

ratkaisuun päättyneet 9 kpl (24%)
siirtomäärä yhteensä remisseissä 923
tasapelejä 28 kpl (siirtoja keskimäärin 33) (76%)

Kausi 2010-2011

keskinäiset pelit 33 kpl

ratkaisuun päättyneet 10 kpl (30%)
siirtomäärä yhteensä remisseissä 635
tasapelejä 23 kpl (siirtoja keskimäärin 28) (70%)

Kausi 2011-2012

keskinäiset pelit: 20 kpl

ratkaisuun päättyneet 6 kpl (30%)
tasapelejä 14 kpl (siirtoja keskimäärin 22) (70%)

Yhteenveto kausista 2006-2011:

Pelejä yhteensä 184
tulokselliset 59
remissit 125
siirtomäärä remeissä 3584
siirtoja keskimäärin n. 29
remi% 68

Pahimmillaan siis kärkipöydät pelailee tommosen 9-10 siirtoa ja sopivat lyhyestä tasapelistä, eikö vahvistuksen pitäisi juuri taistella joukkueensa puolesta kynsin ja hampain? Eikä se sitten ole myöskään ilmaista, että kaveri tulee jostain venäjältä, virosta tai saksasta tms. ja maksetaan matkat, majotukset, mahdolliset tulospalkkiot voitosta tai remistä.

Ketä siis tämmönen lopulta palvelee? Ei ainakaan liigajoukkueita, pahimmillaan se olisi sama kuin jättäisi 2 pöytää pelaamatta.

Kysymys siis kuuluukin että pitäisikö vahvistusten vaatimustasoa nostaa tai sitten vähentää määrää liigassa vai mikä olisi hyvä ratkaisu?

Toki shakissa voittaminen on nykyisin paljon hankalempaa kuin ennen että remisseiltä ei vältytä, mutta kun kyseessä on maksettu tittelipelaaja vahvistus, niin on siltä myös lupa vaatia enemmän!

Mitäs mieltä lukijat on asiasta?

Kommentit sitten tuttuun tapaan omalla nimellä niin säästytään taas monelta kiukuttelulta.

12 kommenttia:

Henri Pohjala kirjoitti...

On totta, että ulkopuolisen näkökulmasta katsoessa saa varsin ikävän käsityksen vahvistusten pelihaluista pelata keskenään. Fakta on kuitenkin se, että liigatasolta löytyy kyseisiä joukkueita, jotka eivät pärjäisi ilman vahvistusten käyttöä. Tuskinpa Vammalan kerhokaan pelaisi tällä hetkellä 4. peräkkäistä kautta liigassa. Kaikilla joukkueilla kun ei löydy omasta takaa esimerkiksi KvM-tason omaavia kotimaan pelaajia..monissa tapauksissa menestys ja raha seuraavat toisiaan.

Vielä vahvistusten keskinäisistä peleistä, remejä toki aina voisi vähemmänkin pelattavan, mutta toisaalta ei niille häviämisestäkään makseta. Muuten sitä jouduttaisiin kilpailemaan jo siitä, kellä on kovimmat elot omaavat suurmestarit kärkipöydillä :)

Roope kirjoitti...

Olet oikeassa siinä, että homma ei mene oikein, jos vahvistukset käyvät pelaamassa sen 10 siirron remissin, ottavat rahat ja häipyvät. Jos keskimääräinen pelin kesto on 30 siirtoa, niin iso osa niistä on luultavasti saatu myös pelaamalla.

Onhan niissä vahvistuksissa hyviäkin puolia:
-Liigan taso nousee ja sitä kautta SM-Liigan arvostus nousee
-Jotkut suomalaiset saavat hyviä kansainvälisiä pelejä (mukaanlukien minä)
-Tittelitulokset tulevat mahdollisiksi ulkomaalaisten myötä

Mielestäni ulkomaalaisien määrää ei siis tulisi ainakaan vähentää. Vahvistuksen ostaneen joukkueen tehtävä on motivoida häntä pelaamaan koko rahan edestä. Vai pitäisikö harkita Sofian sääntöjä? Oliko se että ensimmäisen 30 siirron aikana ei saa sopia tasapeliä. Sitäkin voisi testata..

Henri Pohjala kirjoitti...

Vielä kun huutelen täältä, niin allekirjoitan Roope sinua täysin. Miten mahtaa olla, et välttämättä olisi KvM-kiinnitys vauhdissa ilman näitä "palkkametsästäjiä". :D

ATE kirjoitti...

Jotta näiltä vältyttäisiin niin pitäisikö pöytäjärjestyksiin tehdä jonkilainen radikaali muutos ettei vahvistukset pääasiassa pelaile vaan keskenään, sillon kotimaiset pelaajat saisi näitä tittelitulos mahdollisuuksia kenties enemmänkin?

Tällä hetkellä kärkipöydiltä ei taida Roopen lisäksi löytyä kuin Sipilä ja Hartikainen sekä vahvistuksista Sklyarov jotka vois vakavissaan tavoitella IM-tavoitetulosta, korjatkaa toki jos olen väärässä? :)

Henri Pohjala kirjoitti...

Itse asiassa nykytilanteessa KvM-tuloksen tekeminen olisi mahdollista vielä 3. pöydälläkin, vahvistusten läsnäollessa, jolloin monessa joukkueessa kansalliset kärkipelaajat tippuvat pöytäkärjestyksessä pari pykälää alaspäin. Kaikilla ei näin ole eivätkä kaikki joukkueet peluuta läheskään aina vahvistuksiaan (esim. TammerSh). Tällä hetkellä 3. pöydän pelaajista tuskin kukaan kuitenkaan tulee tekemään kiinnitykseen tarvittavaa tulosta.

Sampsa Nyysti kirjoitti...

Asiasta oli puhetta "ulkomaalaistyöryhmässä" ennen tämän kauden alkua. Parituksen tai pöytäjärjestyksen muokkaaminen ulkomaalaisten keskinäisten pelien vähentämiseksi tai poistamiseksi sai muistaakseni kahden joukkueen kannatuksen (kahdestatoista mahdollisesta). Tuskin tulee siis lähiaikoina mitään tuon suhteen tapahtumaan.

Frans kirjoitti...

Roopella oli hyviä pointteja miksi liigassa on hyvä sallia ulkomaalaisvahvistuksia. Mutta jos ulkomaalaiset pelaavat kärkipöydillä keskenään, niin ei kukaan suomalainen pääse nauttimaan niiden tuomasta tasosta/haasteesta.
Pidän ideasta, että ulkomaalaisille paritettaisiin aina suomalainen vastustaja. Tällöin useammilla suomalaisilla olisi mahdollisuus päästä kokemaan ulkomaalaisvahvistusten hyvät puolet. (Verratkaa esim tilannetta jossa 4 ulkomaalaispelaajaa pelaa kahdella kärkipöydällä keskekenään ja 12 suomalaista pelaa toisiaan vastaan alemmilla pöydillä. Tilanteeseen jossa neljä ulkomaalaista pelaisivatkin pöydillä 1-4 ja neljä suomalaista pääsisivät kokeilemaan taitojaan vahvoja tittelipelaajia vastaan.)
Tällainen muutos ei ennakkoon vaikuttaisi ottelun odotustulokseen eikä siten heikentäisi minkään joukkueen asemaa nykyiseen verrattuna.
En ymmärrä miksi kukaan haluaisi vastustaa tällaista muutosta.
Juttelimme asiasta viimeviikonloppuna Sampsan kanssa, jolloin sain tietää Sampsan mainitsemasta ulkomaalaistyöryhmästä. Sain käsityksen, että työ ryhmän esitys oltiin hylätty lähinnä, koska,
a) Ketään ei jaksanu kiinnostaa, että meillä oli ollut tällainen työryhmä, joka oli pohtinut miten suomalaista shakkia voitaisiin kehittää. Ja
b) Koska "näinhän me ollaan aina pelattu", "näin meijän pitää pelata"
Onko Samsa muuten tuota esitystä jossain netissä nähtävillä tai voiko sitä muuten saada luettavaksi? Lisäksi mua kiinnostais tietää. Kuinka monta peliä ulkomaalaiset pelaa toisiaan vastaan ja kuinka montako ne pelaa suomalaisia pelaajia vastaan?

Sampsa Nyysti kirjoitti...

Minkäänlaista yhteenvetoa työryhmän ehdotuksista ei ole julkaistu. Eipä siinä kyllä mitään ihmeellistä olisikaan, todettiin vaan että mennään kuten tähänkin asti... Kuten Pudaksen kuvaamalla videolla kerhojen kokouksesta näkyy, työryhmän ehdotukset (herrasmiessopimuksesta ulkomaalaisten määrää koskien) oltiin tosiaan täysin sivuuttamassa, kunnes Lauri Kangas muistutti asiasta. Hyvä että joku on skarppina.

Huomaan, että VammSK ja SSK eivät osallistuneet työryhmään, joten kerhoja oli mukana 10. Paavilaisen tekemässä loppukaneetissa todetaan seuraavaa ulkomaalaisten keskinäisten pelien määrän rajoittamisesta: "Enemmistö, kuusi seuraa, on nykyisen menettelyn (ei rajoituksia) kannalla." Kaksi seuraa ilmeisesti ei äänestänyt kumpaankaan suuntaan, koska en muista itseni lisäksi muiden kuin Aatoksen kannattaneen ideaa.

Työryhmä ei siis esittänyt ulkomaalaisten keskinäisten pelien määrän rajoittamista (jos jäit Frans siihen luuloon).

Heikki kirjoitti...

Fransin ehdotus alkaa muistuttaa jo haaveilemastani ajatuksesta parituksien suhteen jalostettuna tosin,eli heitetään ns. jarrumies vastustajan syömähammasta vastaan ja pelataan nolla nollaa. Annetaan esim.vierasjoukkueen määritellä vapaasti pelaajat pöydille 1-4 ja pelataan 5-8 pöydät sitten selojen mukaisessa järjestyksessä. Tähän kun saataisiin vielä yhdistettyä tietty fyysinen pelote,niin johan alkais voimasuhteet olla aika lailla tasan monella pöydällä. Mutta haaveeksi taitaa jäädä tämäkin asia.

Jari Järvenpää kirjoitti...

Ihan hyvä, että tällaisia tilastoja remiprosenteista on tehty.

Niin en tiedä kiinnostaako porukkaa yleisesti saada enemmän titteleitä tai normeja suomalaisille vai kohdistuuko se kiinnostus näissä asioissa vain kullakin itseensä. Jos yleisesti olis tässä asiassa kiinnostusta niin hyvä idea olisi laittaa tosiaan ulkomaalaisvahvistukset suomalaisia vastaan. Liiga on kuitenkin yks parhaimmista turnauksista koittaa saada normi. Ja Suomessa ei kuitenkaan näitä normikelpoisia turnauksia montaa ole (toistan näiltä osin jo aikaisemmin shakkifoorumissa sanomaani).

Ulkomaalaisvahvistuksissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta pitäisi tosiaan koittaa saada hyvät puolet enemmän esiin.

ATE kirjoitti...

Frank kyseli että montako peliä vahvistukset pelaa kotimaisia pelaajia vastaan, katoin tämän kauden osalta tähän mennessä, niin löysin yhteensä 40 peliä ja meno on aivan erilaista niissä kuin vahvistusten keskinäisissä otteluissa ja tämmösiä tilastollisia lukemia sain:

pelit yhteensä 40 kpl
tulokseen päättyneitä 25 (63%)
remissejä 15
siirtoja remisseissä yhteensä 484
siirtoja keskimäärin 32
remi% 37

Elikä vahvistukset esittää huomattavasti reuhakkaampia otteita kotimaisia pelaajia vastaan. Enkä yllätyisi jos muidenkin kausien prosentit näyttäisi samankaltaisilta.

Marko Tauriainen kirjoitti...

Sampsa ja muut, ulkomaalaistyöryhmän suppea yhteeveto julkaistiin foorumilla 21.10., reilua viikkoa ennen kerhojen kokousta:
http://shakkifoorumi.fi/viewtopic.php?f=11&t=444&sid=05f4b83b75bfee49f55011fb39e53532